Anneli Auerin kahdesta oikeudenkäynnistä ei mitenkään selviä kuka on surmannut hänen miehensä Jukka Lahden. Keskeistä asiassa on, että Anneli soitti hätäpuhelun poliisille juuri samaan aikaan kun hänen miehensä surmattiin. Hän toimi puhelun aikana kuten hätääntynyt neljän pienen lapsen äiti toimii kun hänen miehensä kamppailee murhamiehen kanssa.
Poliisin kokemuksen mukaisesta tappaja on perheen jäsen. Mutta onkohan toista tapausta, että murhaaja soittaa hätäpuhelun niin, että poliisi voi kuulla kuinka surmatyö tehdään.
Kun poliisi etsi kolme vuotta murhaajaa. Siten lähdettiin tutkimaan perheenäitiä. Käräjäoikeus tutki Anneli Auerin murhaajana, ja perusteli hätäpuhelun soittamisen näin:
Estääkseen jalkeilla olleen lapsensa näkemästä teon
loppuun saattamista Auer on soittanut hätäkeskukseen ja soiton
aikana käskenyt tämän jäädä puhelimeen mennen itse
makuuhuoneeseen, missä hän on lyönyt lattialla maannutta Jukka Lahtea.
Käräjäoikeudessa, laamanni Mikael Illmasen eriävässä mielipiteessä ja hovioikeudessa jaaritellaan siitä, mitä saatiin nauhalle ja kaikenlaista muuta. Illmanen päättää 20 sivuisen selostuksensa seuraavasti:
Suuri osa edellä selostetuista seikoista on edellä kerrotuilla perusteilla
sellaisia, ettei niillä ole merkitystä arvioitaessa sitä onko Anneli Auer
tekijä vai ei. Niiden valossa Auer on voinut olla tekijä, mutta yhtä hyvin
tekijä on voinut olla ulkopuolinen henkilö.
Johtopäätökset on siis tehtävä Anneli Auerin käyttäytymisestä. Käräjäoikeus jää yksikseen uskomaan, että hätäpuhelu soitettiin tyttären harhauttamiseksi. Mikael Illmanen ei pohdi miksi Anneli soitti poliisille, hovioikeus ei puhu puhelun motiivista. Korkein oikeus on antanut taas uusien asiantuntijoiden kuulla hätäpuhelun nauhoitusta.
Minulle hätäpuhelun soittaminen osoittaa, että Anneli ei ollut murhaaja vaan poliisin apua hakeva perheenäiti. Korkeimman oikeuden tulee antaa käräjäoikeudesta poikkeava perustelu sille, että Anneli kutsui poliisin apuun jo ennen kuin Lahti oli kuollut
Toinen tilanne joka osoittaa Annelin syyttömyyden on hänen ”tunnustuksensa”. Se saatiin aikaan kun Annelille sanottiin, että talossa ei ollut ketään ulkopuolista. Annelilla ei ollut muistikuvaa siitä, että hän olisi murhannut miehensä ja mutta hän alkoi kuitenkin kameroiden edessä pohtia kuinka hän olisi voinut tehdä tapon – ei tietenkään murhaa ja lavastusta. Hän epäonnistuu täysin tässä tehtävässä. Poliisi ei kysellyt mitään lavastuksesta ja tapon yksityiskohdista, aseiden kätkemisestä.
Asian ratkaisi lopullisesti hänen tyttärensä, joka totesi, että äiti höpisee mahdottomia, tytär näki murhamiehen poistuvan talosta.
Ennen uutta pidätystä Anneli ehti antaa kaksi haastattelua, toisen siitä kuinka poliisi Seppo Mäkelä sai työtehtäväkseen Annelin viettelemisen. Toinen koskee hänen lastensa puhumisia, joista Annelin veli ilmoitti sen jälkeen kun hovioikeus vapautti Annelin ja hän olisi saanut lapsensa takaisin veljensä hoidosta. Molemmat haastattelut antavat kuvan perheenäidistä, joka kaipaa lapsiaan ja ihmettelee miksi viranomaiset syyttävät häntä lasten isän surmaamisesta.
Lähiviikkoina aletaan käräjäoikeudessa käsitellä aivan uutta syytöstä Anneli Aueria kohtaan, omien lastensa seksuaalisesta väärinkäytöstä. Positiot ovat selvät. Annelin vanhin tyttö Amanda kieltää syytökset kuten hän kertoo nähneensä murhaajan. Uudessa asiassa Amandan todistus on vielä painavampi koska hän on toki nähnyt kaiken mitä perheessä on tapahtunut. Vastassa ovat nuorempien sisarusten tarinat. Mitään tietoa ei näistä anneta julkisuuteen.
Vuosikausien tutkiminen ei selvennä mitenkään tapahtumia Auerin ja Lahden talossa viisi vuotta sitten. Annelin oma käytös ratkaisee. Hän on äiti jonka perheen kimppuun ensin hyökkää murhamies ja sitten viranomaiset valtavalla voimalla. Anneli pääsee vankilasta, mutta hänen perheensä on hajalla.
